Äs niin kuin sunnuntai

Ja taas yksi viikko alkaa olemaan takana päin ja uusi edessä. Pikkasen on meinannut väsyttää ja työajoista johtuen en ole myöskään kerennyt seuraamaan öisiä jääkiekko-otteluita. Mutta onneksi siitäkin huolimatta Leijonat taistelivat itsellensä aamun aikana pronssia!

Koska nyt ollaan päivisin jo plussan puolella, alkaa tulla vaikeaksi miettiä sopivaa työmatkapukeutumista. Siisti takki voi olla liian viluinen vielä toistaiseksi, mutta mielelläni en kyllä enää käyttäisi muhkeaa talvitakkiani. Aamulla takki on aivan mielettömän lämmin töihin mennessä, mutta päivän kääntyessä jo iltapäivään alkaa kuumuus tuntua. Mielestäni vielä ei lähimainkaan ole tuulipukuaika, joten täytyy yrittää tasapainoilla vielä toistaiseksi... Eipä ole nyt oikein missään muuallakaan kuljettu, kuin työmatkoilla. Ostosreissuja varten on helppo pukeutua, kun ei tarvitse miettiä kylmyyttä kuin autoon sujahtaessa.

Täten en siis julkaise minkäänlaista Päivän asu -kuvaakaan, koska pukeutuminen on lähinnä koostunut löysistä housuista ja muhkeasta hupparista.



Vielä muutama viikko lomaan!

Positiivinen torstai

Töistä tullessa olin pelkkää hymyä, koska aurinko paistoi todella ihanasti pilvettömältä taivaalta! Voi kuinka voikin pieni asia tehdä ihmisen onnelliseksi..

Koko työpäiväkin meni yhdessä hujauksessa. Eilen käytin vapaapäiväni kaikki voimat vaatehuoneen ja -kaapin läpikäymiseen. Monta säkillistä tavaraa lähti taas roskiin ja turhat lattialla pyörivät löysivät paikkansa jostain päin katon rajassa seikkailevia hyllyjä. Meillä on onneksi monen metrin korkeudella katto, joten tilaa ylöspäin on reippaasti. Hirveästi oli kuitenkin taas turhaa liian pientä ja liian isoa vaatetta kerääntynyt. On sellaisiakin rimpsuja, joita ei ole käytetty kertaakaan tai vain muutaman kerran. Osan säilöin uusiin laatikoihin talteen, jos vaikka siskoni sattuisi kelpuuttamaan osan itsellensä. Mutta on myös paljon tavaraa, joka kelpaisi kirpputorille - niitä en sinne vaan jaksa viedä. Enkä jaksa myöskään laittaa kaikkea mittoineen päivineen Huuto.nettiinkään. Liian iso vaiva? Njääh, laiskuutta..

Käytiin kuitenkin Rakkaani kanssa myös eilen illalla hieman kauppoja kiertämässä. Mukaan tarttui niitä edellä mainittuja säilytyslaatikoita, matto sekä kangaspäällysteisiä puukoreja Mäkkärin aterioineen. Ja juuri kun meni taas kaikki syömiset hyvin ilman yhtäkään roskaruokaa..

Tässä kuitenkin eilisen päivän vaatetus..

Neuletakki - H&M

Paita - H&M

Vyö - en-muista

Sukkahousut - Sokos

Saappaat - Vagabond

Laukku - Lahja tädiltä

Harmikseni Ruotsista tilaamani toimitus ei ole vielä saapunut perille saakka. Pidän peukkuja kuitenkin pystyssä, että saisin sen jo huomenna!

Ps. Mikä ihme on, kun Opera (selain, ei pizza..) ja Blogger sotivat toisiaan vastaan, enkä saa tekstin sekaan julkaistua/ladattua kuvia? Tekstin siis kirjoitan Operalla, kuvat joudun lisäämään Firefoxilla. Uusimmat päivityksetkin on ladattuna..

Hemmottelua jaloille

Viikon ensimmäinen työpäivä on taas takana. Huonosti nukutun yön jälkeen jaksoin ahertaa täyttä päätä töissä, mutta tietenkin kotiin tullessa väsähdin totaalisesti. Päiväuniakin yritin nukkua, siinä kuitenkaan onnistumatta... Niinpä illan hämärtyessä lämmitin itselleni saunan. Päätin myös hemmotella väsähtäneitä jalkojani omenaisella jalkakylvyllä, raspilla sekä laventelisella jalkavoiteella. Nyt kelpaa taas köllähtää pehmeiden jalkojen kanssa sohvan uumeniin ennen unille painumista.

Kuvat: Yhteishyvä, Inex, Lifehair

Todennäköisesti tämäkin viikko vierähtää vauhdilla. Huomisen työpäivän jälkeen on taas vapaapäivä, jonka ajattelin viettää löhöillen. Työviikon viimeiset kolme päivää menevät varmastikin vauhdilla eteenpäin. Päätän tämän lyhyen ja mitäänsanomattoman postaukseni tähän.

Anorexia nervosa

"Potilaan kokemaa ahdistusta voi kuvailla tällä tavoin: otetaan kaikki negatiiviset tunteet joita yleensä on olemassa - levottomuus, surullisuus, kipu, ärtymys, kiukku, viha, synkkyys, inho, ahdistus, itsemurha-ajatukset, stressi, väsymys, epätoivo - ja sekoitetaan ne yhteen. Silloin olo on kuten vaikeaan anoreksiaan sairastuneella lähes koko ajan. Poissa ovat kaikki ystävät, kaikki hyvät suhteet, ilo ja huvit, nauru, onnentunteet, toivo ja tulevaisuuden usko. Sellaista on anoreksia." - Katarina Käcko, kirjasta Tapa minut, äiti! - kirjoittanut Marianne Käcko.

Lähipiirissäni on viimeisten parin vuoden ajan taisteltu anoreksiaa vastaan. Taudin kulun seuraaminen on ollut itselleni hyvin järkyttävä kokemus. Ennen ajattelin, että kyseinen tauti on lähinnä jokaisen omaa tahtoa laihduttaa itsensä sairaalloisen laihaksi. Nyt näen asian aivan eri tavalla. Anoreksia on hirveä sairaus, joka vetää uhrinsa syvään masennukseen, depressioon, kohti tuhoa. Tautiin sairastunut läheiseni on kuvaillut omaa sairauttaan hyvin tuskaisena. Ruoka on jatkuvasti jollain tapaa mielessä, ja kyse ei tosiaankaan ole nälän tunteesta. Ahdistus ja tuska pyörii koko ajan ympärillä.

Ensin läheiseni kielsi kaikilta sairautensa, liioitteli syömisiään ja vähätteli urheilusuorituksiaan. Päivän kalorimäärät hiipuivat kuitenkin vuoden sisällä lähes olemattomiin. Viimeisen puolen vuoden aikana läheiseni päivittäinen kalorimäärä vaihteli 50 kalorista 500 kaloriin. Syömiseksi kelpaavat ainekset olivat todella niukat: ruisleipä, jogurtti, vesi ja kahvi.

Tautiin havahduttiin niin kotona, ystäväpiirissä kuin koulussakin samaan aikaan. Ensimmäisenä kuvaan astuivat kouluterveydenhoitajat ja sen jälkeen matka johti lääkäreille, psykologeille, erilaisiin kokeisiin. Suurin osa kokeista oli kuitenkin hyvällä tasolla, joten läheiseni sairauteen ei suhtauduttu vakavasti. Minkäänlaista hoitoa hän ei saanut, koska tauti oli vielä varhaisessa vaiheessa. Läheiseni pyysi äidiltänsä apua, koska hän ei itse enää pystynyt itseään auttamaan. Hän halusi, että joku opettaisi hänet uudelleen syömään. Läheiselleni tehtiin lisää verikokeita, tutkimuksia... Ja vihdoin hänen todettiin sairastavan anorexia nervosaa. Laitoshoitoa ei vielä tässäkään vaiheessa ollut saatavilla, koska lähes kaikki arvot olivat kohdillaan. Läheiselläni todettiin kuitenkin munuaisten vajaatoiminta.

Läheiseni äiti oli hyvin sitkeä ja hänen ansiostaan läheiseni otettiin sisälle oman alueensa nuorisopsykiatrian osastolle muutaman viikon ajaksi. Ne muutamat viikot havahduttivat läheistäni jollain tapaa, koska hän suostui syömään itse. Osasto ei kuitenkaan ollut sopiva läheiselleni ja kun siirron aika olisi koittanut suljetulle osastolle, läheiseni äiti otti hänet takaisin kotiin. Ruokailu ei tälläkään hetkellä ole kohdillaan ja ulkoisia merkkejä sairaudesta on yhä selvä alipaino, luiden näkyminen, hiusten lähteminen, ihon kuivuminen, kehon kylmettyminen.. Tällä hetkellä läheiseni on kuitenkin jonossa keskukseen, jossa anoreksiaa sairastavat pääsevät itsenäisesti opettelemaan elämän perus asioita uudelleen 6-8 viikon jaksossa yhdessä 4-6 muun anoreksiaan sairastuneen kanssa.

Omasta teini-iästäni muistan alipainoni. Minullakaan ei vuoteen ollut kuukautisia, koska elimistöni ei ollut normaalitilassa. Onnekseni oma tilanteeni koheni nopeasti niistä ajoista ja mihinkään pitkään sairauskierteeseenkään en joutunut. En kuitenkaan koskaan osannut ajatella, että joku läheiseni tulisi vielä hautautumaan tämän hirvittävän sairauden syövereihin.

Sunnuntai = kotipäivä

Tylsän ja hyvin lumisen sunnuntain johdosta eksyin taas mm. Huuto.netin ja Bubbleroomin sivustoille ostoksille. Koska Huudon tuotteet sulkeutuvat vasta parin vuorokauden kuluessa, en niitä täällä vielä mainostele sillä uhalla etten niitä tule voittamaan. Bubbleroomin vaatteista ajattelin näyttää kuitenkin kuvina muutaman...

 

Kuva: Bubbleroom

 Kuva: Bubbleroom 

 

 Kuva: Bubbleroom 

Viimeisimmässä vaateessa ei tule mukana tuota kyseistä narua.

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus lähteä visiitille Tukholmaan. Toivon, että paikallisista vaateliikkeistä löydän itselleni ihania vaatekappaleita kotiin tuotavaksi. Viime visiitistä on aikaa kohta jo nelisen vuotta, joten lienee selvää että liikkeetkin ovat vuosien varrella hieman muuttuneet. Täten kysynkin, että... Onko teillä kokemuksia Tukholman vaateliikkeistä? Mitä liikkeitä ehdottomasti suosittelisitte?

Mekkoilua

Yllätyin herättyäni, että pakkasta on yhtäkkiä -25 astetta! Päivän asut meneekin aivan uusiksi ja kymmenen kertaa lämpimämmiksi, mitä olin suunnitellut.

Tilasin Bubbleroomilta pari mekkoa. Pikaesittelyssä kaksi.

Kuva Bubbleroom

Tämä lantion yli menevä luomus on juuri nakutettu koonsa puolesta. Testailin myös t-paidan kanssa ja hyvin tuntui mallautuvan. Kangas on aika ohutta, joten sopinee kesälläkin oikein hyvin asustukseen. Kuvan perusteella käsitys jäi kuitenkin hieman pidemmästä  mekosta mieleeni, mutta tätä en itse lähtisi käyttämään ainakaan ilman paksumpia legginsejä, shortseja tai housuja. Mekon vetoketju on myös avattavissa.

 

Kuva Bubbleroom 

Tämä mekko on hieman siistimpi. Mielestäni yksinkertaisen söpö. Luulin kangasta kuitenkin paljon paksummaksi, mutta tuntuu jopa siltä, että se on edellistäkin ohuempaa. Istuu myös hyvin päälle, joten ei tarvitse lähteä palauttamaan tai vaihtamaan. En tosin kyllä vielä tiedä, että minkälaisissa tilaisuuksissa tätäkin sitten pääsen käyttämään.. Ellen aivan arkiasuksi ota käyttöön.

Metsästämistä - aivan liian myöhään

Viime viikolla kävin kaupungilla pyörimässä, etsien jonkinlaista unelmani täyttävää talvitakkia. Ja perjantaina tulin siihen tulokseen, että kaikki tämän talven ihanat takit on jo myyty onnekkaille naishenkilöille.

Olen viimeisen talvitakkiostokseni tehnyt vuosi sitten ja silloinen luomus tuli mukaani Haloselta. Tämä pitkä musta takki on kuitenkin liian juhlallinen arkikäyttöön, koska helmat eivät ole suorat vaan hulmuavat - tiedättehän mitä tarkoitan. Enkä ostanutkaan sitä arkikäyttöön, vaan lähinnä talvisia hautajaisia varten.

Sitä aiemmat talvitakkiostokset on tehty jo kaksi talvea sitten, milloin olin ehkä suurimmillani. Eli kiloja oli +10 tähän hetkeen verrattuna. Vaikka silloinkin valitsin kokoja S, ovat takit suunniteltu niin suuriksi että näinä päivinä hukun niihin. Toinen takki on perinteisiä laskettelumalleja ja toinen on Onlyn muhkea suuri resorinen karvahupputakki. Jälkimmäinen oli yksi päivä päälläni ja sukulaisen nähdessäni hän kysyi, että onko meille tulossa perheen lisäystä...!! Ok, se takki on aivan liian suuri ja roikkuu rumasti päällä..

Mutta miksi ihmeessä niiden uusien talvitakkien täytyy tulla myyntiin jo syksyllä, milloin on vielä suhteellisen lämpimät kelit? Ei minulle silloin tule mieleen lähteä kuumiin liikkeisiin metsästämään talvitakkia. Ja silloin kun lumet ovat jo maassa huomaan taas saman ongelman. Kaikki ihanat mallit ja oikeat koot on jo myyty.. Mutta oottakaas vaan, tää likka on tulevana syksynä skarppina!

Kävin siis perjantaina kiertämässä kaupungin varmimmat liikkeet (Mick's, Veromoda, Aleksi13, Sokos) ja ainut mistä jotain sovittamisen arvoista löysin oli Aleksi13 ja -50% takit. Yksi YourFacen puolipitkä takki lämmitti mieltäni oikein paljon, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Kangas ei ollut sellainen, mitä haluaisin. Napitkin olivat rumat, mutta vaihdettavissa. Hintaa alennusten jälkeen olisi jäänyt n. 100 €. Ei siis tarpeeksi ihana, että olisin haaskannut rahojani yhteen käyttökertaan.

Miksi ylipäätäni tarvitsen uuden talvitakin tässä vaiheessa, kun lumetkin todennäköisesti kaikkoavat parin kuukauden sisällä? Ensi torstaina täytyy lähteä pohjoisemmaksi reissuun, jossa pitäisi näyttää nätiltä reilun vuorokauden verran. Ja reissuun pitäisi lähteä mahdollisimman vähillä tavaroilla! Mikään kuudesta paksummasta takistani ei vain yksinkertaisesti sovi reissuun yhdessä kenkieni kanssa. Toinen syy on ehdottomasti se, että en halua näyttää raskaana olevalta naiselta (tai haluan) saatikka pullukalta.

Mistä ihmeestä siis voisin löytää tähän hätään ihanan takin? Todennäköisesti en mistään. Ei siis auta kuin miettiä asuyhdistelmiä seuraavat neljä päivää..

Vapaapäivä

Tämän vapaapäivän olen käyttänyt kokonaan asioiden hoitamiselle. Plussana tietenkin kävin parin tunnin ikkunaostoksilla kaupungissa. Mukaan kyllä tarttui taas tavaraa.. Mutta ei missään nimessä turhuuksia.

Päivän asu oli yksinkertainen ja rento. Pitkä toppi ja t-paita hupparin alla ja farkkulegginsit jalassa nilkkureiden kera. Kuvassa myös uusi laukku, jonka löysin Aleksi 13:sta.

Laukku - O.I.S.

Paita - Panic In Paradise

Miten ihmeessä tämän jatkuvan väsymyksen sais taltutettua? Tänään on yritetty 'pitkiä' unia, kahvia, energiajuomaa, ulkoilua, ruokaa... Ja silti mieli halajaa vain takaisin peiton alle. Murh!

Koska tänään on vaapapäivä, on myös runsaasti aikaa koneella istumiseen ja netin selaamiseen (=blogien tuijottamiseen).. Monta kilpailuakin on tullut bongattua ja niistä mainittavin on tämä Viking Linen risteilyarvonta!